ETUSIVU » BLOG » Suomen merkittävin taidemaalari

Suomen merkittävin taidemaalari

Akseli Gallen-Kallela sai syntyessään 26. huhtikuuta 1865 nimekseen Axel Waldemar Gallén. Hän muutti nimensä vasta yli 40-vuotiaana, mutta jatkoi teoksiensa signeerauksen vanhalla nimellään aina kuolemaansa saakka.

Gallen-Kallela syntyi Porissa ja kuoli vain 65-vuotiaana Tukholmassa, 7. maaliskuutta 1931. Hän tunnettiin parhaiten romanttisista Kalevala- ja Karjala-sarjoistaan, vaikka hän aloitti uransa realistisilla kansankuvauksilla ja 1890-luvulla tuotti lähinnä symbolismin ja realismin tyylisiä teoksia. 1900-luvulla, vietettyään aikaa Afrikassa, Gallen-Kallela rupesi tekemään myös ekspressionismin tyylisitä taidetta. Kuten useat kansainväliset kaikkien aikojen tunnetuimmat taiteilijat – muun muassa Pablo Picasso – Gallen-Kallela teetti niin maalauksia kuin taidegrafiikkaa. Hän oli uransa aikana mukana myös taideteollisuudessa, suunnitellen muun muassa tekstiilien ja huonekaluja tuotantoa.

Tunnetuimpia teoksia

Tunnetuimpia teoksia

Akseli Gallen-Kallelan tunnetuimpiin teoksiin kuuluu muun muassa hänen vain 20-vuotiaana tehty öljymaalaus Akka ja kissa (1885). Myös vuonna 1888 valmistettu Démasquée luotiin käyttäen öljyvärejä. Kummatkin teokset ovat hyvin realistisia, jäljittäen Gallen-Kallelan aikaista realistista tyylisuuntausta. Vuonna 1891 julkaistu Aino-taru on myös öljyvärimaalaus, jonka aiheena on Kalevalan tarina Aino Joukahaisesta, joka luvataan Väinämöisen puolisoksi. Teos on kansallisromanttinen triptyykki. Siirryttyään symbolismin tyylisuuntaan, Gallen-Kallela tuotti vuonna 1894 Ad Astra teoksen, joka kuvaa meressä seisovaa naista kuu taivas takanaan. Sammon Puolustus (1896) puolestaan on nykyään esillä Turun taidemuseossa. Teoksen luonnos valmistui vuonna 1894.

Kansainvälinen tunnistus

Gallen-Kallela matkusti ympäri Eurooppaa uransa aikana, myöhemmin myös muun muassa Itä-Afrikkaan ja Pohjois-Amerikkaan. Vuonna 1895 mies liittyi Berliinissä yleiseurooppalaisen Pan-lehden toimituskuntaan. Hän kuului erinäisiin kirjallisiin ja taiteellisiin yhteisöihin, ja hänestä on pystytetty muistomerkkikin Budapestiin, Tonavan rantakadun lähellä sijaisevaan puistoon. Italiassa vieraillessa Gallen-Kallela opiskeli freskomaalausta, ja myöhemmin Italian valtio tilasi häneltä omakuvan Firenzen Uffizi-galleriaan. Omakuva voitti useita palkintoja. Gallen-Kallela oli mukana maailman taidepääkaupunkina tunnetun Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900, missä hän maalasi Kalevala-aiheisia freskoja paviljongin kattoon sekä suunnitteli huonekaluja. Lisäksi hän osallistui kansainvälisesti merkittävään taidenäyttelyyn Venetsian biennaaliin vuonna 1914. Sisällissodan jälkeen Akseli Gallen-Kallela työskenteli Mannerheimin adjutanttina suunnitellen muun muassa armeijan univormuja ja kunniamerkkejä. Hänen kansalliset teemat vähenivät 1900-luvun vaihdettua, ja Gallen-Kallelan viimeisimmät teokset keskittyivät luontoon sekä värikkäisiin maalauksiin, jotka saivat inspiraatiota Afrikasta. Nämä työt olivat monipuolisempia kuin aiemma.

Kansainvälinen tunnistus

Kritiikki

Kuten on tyypillistä taiteilijoille, Gallen-Kallen suurin arvostus tuli vasta hänen uransa loppuvaiheilla ja peräti vasta hänen kuoltuaan. Miehen aikaisimmat realistiset teokset saivat huonoa palautetta, sillä niissä esiintyi kriitikoiden mielestä rumia ihmisiä. Gallen-Kallela eteni urallaan opiskelemalla – hän valmistui professoriksi vuonna 1919 ja hänestä tehtiin kunniatohtori vuonna 1923. Vielä myöhäisellä uravaiheella mies ajautui riitoihin useidin nuorten taiteilijoiden kanssa, Gallen-Kallelan toimiessaan Taiteilijaseuran puheenjohtajana vuosina 1911-1915. 1900-luvun alkupuolella ruvettiin arvostamaan modernia taidetta, eikä Akselin tekemille kansallisromanttisille, värikkäille ja monipuolisille teoksille lämmetty. Mies oli kuitenkin ystävystynyt useiden suurten nimien kanssa elämänsä ja taideuransa aikana, ja hänen kuoltuaan vuonna 1931 miehelle pidettiin hautajaiset, johon osallistui muun muassa Mannerheim sekä Sibelius. Vuonna 1935 Gallen-Kallelan muistolle järjestettiin taidenäyttely, ja hänen nyt ‘mestariteoksiksi’ sanottuja tuotoksia restauroitiin Porissa, miehen synnyinpaikkakunnalla. Noin 1920-luvun loppupuolella ja 1930-luvulla ihmiset rupesivat taas arvostamaan Gallen-Kallelan monipuolisuutta sekä hänen kansallisia tekemisiään, ja nykyään hänestä puhutaan Suomen kansallistaiteilijana sekä yhtenä Suomen suurimpina taiteilijoina. Hänen teoksiaan on jopa ikuistettu suomalaiseen ihoon tatuoinnin merkeissä!