ETUSIVU » BLOG » Aki Kaurismäen taiteilijakuva

Aki Kaurismäen taiteilijakuva

Aki Kaurismäki on suomalaisen elokuvan todellinen auteur-hahmo, joka on hätkähdyttänyt tempauksillaan niin suomalaisia kuin kansainvälisiäkin yleisöjä useaan otteeseen. Sutkautuksistaan tunnettu ohjaaja myös pitkälti käsikirjoittaa, tuottaa ja leikkaa itse elokuvansa. Kaurismäen luottonäyttelijöinä tunnetaan Kati Outinen ja Matti Pellonpää.

Kaurismäki on kuuluisa tupakantuoksuisista ja lakonisista elokuvistaan, joissa puhutaan yleiskieltä joskus pitkinäkin monologeina. Myös elokuvien kuvakieli ja visuaalisuus on pysäyttävää, miltei valokuvallista – henkilöt voivat esimerkiksi seisoa ilmeettömästi paikoillaan ja lausua repliikkejään ilmoille koruttoman vahvasti, ikään kuin todeten jumalan totuuksia. Ja jos elokuvissa näkyykin suomalainen kulttuuri vahvasti, on Kaurismäki myös tunnettu rakkaudestaan vanhoihin Hollywood –elokuviin. Hän on ohjannut mustavalkoelokuvia myös itse. Erityisesti Bresson –vaikutteet ovat ilmeisiä – Kaurismäki muun muassa kirjoitti Bressonista tekstin ”Robert Bresson – Susi” vuonna 2006. Lisäksi Kaurismäen elokuvien julisteet herättelevät eloon klassista Hollywoodia. Tunnettu suomalainen elokuvatutkiija Peter von Bagh on jakanut Kaurismäen elokuvat kolmeen lajiin, jotka ovat klassikkofilmatisoinnit, hupielokuvat, sekä työläiselokuvat. Kaurismäelle tunnusomaista on näissä kaikissa elokuvatyypeissään kuvata yhteiskunnan hylkiöitä, väliinputoajia, tai työläisluokan edesottamuksia. ”En ole kiinnostunut yläluokasta,” Kaurismäki totesikin Indiewiren haastattelussa vuonna 2011.

Aki Kaurismäen taiteilijakuva

Kaurismäen boikotit

Kaurismäki on kunnostautunut poliittisella saralla muun muassa monenlaisten boikottien muodossa. Kuuluisimpia näistä lienevät kaksi Oscar –boikottia, sekä Taideteolisen korkeakoulun kunniatohtoriudesta kieltäytyminen Kirsi Paakkasen kunniatohtoriuden vuoksi. Paakkasen luotsaama Marimekko nimittäin myi tuolloin vielä turkistuotteita.

Mies vailla menneisyyttä ja kansainvälinen suosio

Aki Kaurismäki on saavuttanut uransa aikana laajaa kansainvälistä tunnustusta. Mies vailla menneisyyttä voitti Cannesin elokuvajuhlien pääpalkinnon ilmestymisvuonnaan 2002. Kaurismäki, joka on kiistatta niittänyt huomiota kansainvälisillä elokuvamarkkinoilla esimerkiksi juuri Oscar –ehdokkuuksiensa vuoksi, on kuitenkin ajoittain leimattu ”liian hauskaksi” ollakseen todella vakavasti otettava elokuvaohjaaja kansainvälisten suurnimien rinnalla. Esimerkiksi The Guardian spekuloi artikkelissaan, ett’ Kaurismäen vakavilla aiheilla vitsailu olisi kielteisesti vaikuttanut hänen noteeraamiseensa: ”Jos Kaurismäkeä ylenkatsotaan maailman elokuvasta puhuttaessa, voi se johtua ainoastaan hänen filmiensä hauskuudesta. Elleivät hänen hahmonsa lausuisi monotonisia one-linereitään — olisi hän elokuvaohjaajana yhtä arvostettu kuin Ken Loach tai Dardennen veljekset.” Mies vailla menneisyyttä –elokuvan ohella muita ohjaajan kansainvälisiä merkkiteoksia ovat esimerkiksi Kauas pilvet karkaavat (1996), Tulitikkutehtaan tyttö (1990), sekä Le Havre (2011). Suomessa tunnettu on myös Kaurismäen työläistrilogia Varjoja Paratiisissa (1986), Ariel (1988), sekä Tulitikkutehtaan tyttö, jonka avauselokuvan esimerkiksi YLE luonnehti iskevän ”tiskirätillä – kotimaista elokuvapönötystä naamaan.”

Mies vailla menneisyyttä (2002)

Melankolian mestarin perintö

Aki Kaurismäki lienee tunnetuin suomalainen elokuvaohjaaja, jonka teokset ovat kiirineet maailmanlaajuiseen suosioon. Vaikka hän on nyt jäänyt eläkkeelle ja asuu suuren osan vuodesta portugalilaisella viinitilallaan, on hän jättänyt jälkeensä matkalaukullisen kansallista perintöä, jossa suomalainen mielenmaisema avautuu elokuvan keinoin yllättävän selkeästi, ja piirtyy esiin jäyheyden takaa jopa hauskalla tavalla. Kaurismäki itse on sanonut elokuviensa dokumentoivan suomalaista todellisuutta viimeisen 35 vuoden ajalta, ja ne ovatkin nyt kaikkien suomalaisten katsottavissa, sillä Yle osti niihin ikuiset oikeudet.  Mikäli Kaurismäen tunnelmiin mielii päästä Suomen yleisen kulttuuri-ilmaston lisäksi huvittelumielessä, voi lähteä käymään vaikkapa Aki Kaurismäen, Mika Kaurismäen, Erkka Lahden ja Kari Pulkkisen vuonna 1992 Helsinkiin perustamaan Corona –baariin. Ystävykset perustivat baarin vastakohdaksi ”Suomen – ahdistavalle, sumean humalahakuiselle” ravintolakulttuurille. Coronassa voit pelata biljardia, kuunnella jukeboksia ja vaikkapa poiketa Twin Peaks –verhojen taakse Dubrovnik Loungeen tai elokuvateatteri Kinoon. Kinossa on vuodesta 2004 lähtien pidetty art house –tyylisiä elokuvailtoja. Lisäksi nelikko perusti samanlaisissa merkeissä vieläpä toisen kuppilan Kafe Mockban eli Moskova Baarin. Se on ”pysähtyneisyyden ajan viimeinen valuuttabaari,” jossa tarjoilijat jurottavat synkästi, ja vain ajoittain antautuvat hymyn valtaan.